Tutkielma Kirsti Jounintytär Äkäslompolon (1726-1813) perukirjasta.
Tässä alla alkuperäisen perukirjan johdantoluku:
 |
| Suomeksi melko suoraan käännettynä: Vuonna 1813 31. päivänä maaliskuuta toimitettiin Daniel Äkäslompolon edesmenneen lesken Kirsti Jounintyttären perukirjoitus siitä omaisuudesta, jonka hän jätti jaettavaksi lastensa kesken, poikien Mikkelin ja Juhon sekä tyttärien Liisan, naimisissa Lauri Mokon kanssa, ja Kirstin, naimisissa Olli Honkaniemen kanssa, Kittilässä. |
Kirsti Jounintytär Äkäslompolo saavutti pitkän iän. Rippikirjojen mukaan hän syntyi vuonna 1726 ja kuoli vuonna 1813, noin 87-vuotiaana. Miehensä Taneli Tanelinpojan jälkeen hän eli vielä 42 vuotta. Kirsti ehti nähdä usean sukupolven varttuvan ja Äkäslompolon talon elämän jatkuvan lastensa ja lastenlastensa käsissä.
Suvun alkuhistoriaa on tavallisesti kerrottu Tanelin kautta. Kirsti on jäänyt nimeksi sukutauluun, vaikka hänen merkityksensä perheen toimeentulolle, osaamiselle ja sukuyhteyksille on voinut olla huomattava. Vuonna 1813 laadittu perukirja avaa tähän toisenlaisen näkökulman. Sen äärellä Kirsti alkaa hahmottua omana persoonana: huomattavan iäkkäänä leskenä, poro-omaisuuden haltijana ja suvun kantaäitinä.
Vanhan emännän poroelo
Kirstin perukirjan arvoltaan merkittävin omaisuus oli porokarja. Siihen kirjattiin 24 vaadinta, neljä vuongelia, 14 vasaa, viisi härkää, kolme kunteusta ja kolme vuorsoa, yhteensä 53 poroa. Eläimet eriteltiin tarkasti iän ja sukupuolen mukaisiin ryhmiin ja niiden arvo määriteltiin erikseen.
Huomio kiinnittyy määrän lisäksi omistajaan. Porot todella merkittiin Kirstin omaisuudeksi, vaikka hän oli kuollessaan jo lähes 90-vuotias. Omassa lähdeaineistossani näin iäkkään naisen jäämistöön kirjattuja vastaavan kokoisia porokarjoja ei ole tullut vastaan. Pelkästään tämän perusteella ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta havainto tekee Kirstin tapauksesta kiinnostavan.
Mistä porot olivat tulleet ja miten omistus oli säilynyt hänen elämänsä loppuun saakka? Oliko karjan perustana perintö, avioliiton kautta saatu omaisuus vai vuosikymmenten aikana karttunut poroelo? Perukirja ei kerro omaisuuden alkuperää. Se kuitenkin osoittaa, että Kirstille kuuluva porokarja tunnistettiin hänen kuollessaan erilliseksi jäämistöksi. Nämä olivat Kirstin poroja.
Poro-omaisuuden ylläpitäminen edellytti erityisosaamista. Eläimet oli tunnettava, niiden liikkumista ja laiduntamista ymmärrettävä sekä niiden hoidosta ja kokoamisesta huolehdittava. Karjan jatkuvuus vaati käytännön taitojen lisäksi kykyä järjestää asioita ja toimia yhdessä muiden kanssa. Porot olivat omaisuutta, jonka säilyminen ja karttuminen riippuivat elävän elinkeinon hallinnasta.
Perukirjasta ei luonnollisesti selviä, kuinka Kirsti osallistui porojen hoitoon viimeisinä vuosinaan. Päivittäinen työ oli voinut jo pitkään olla lasten ja lastenlasten vastuulla. Omistaminen, työn tekeminen ja päätöksenteko eivät kuitenkaan välttämättä olleet samoissa käsissä. Vanhan emännän kokemus ja tieto saattoivat säilyttää merkityksensä silloinkin, kun nuoremmat tekivät raskaimmat työt.
Poroihmisen maailma näkyy myös jäämistön muissa tarvikkeissa. Perukirjaan merkittiin porontalja, kaksi vasannahkaa, viidet kallonahat ja seitsemät poron koipinahat. Kallonahoista valmistettiin kallokkaita ja koipinahoista nutukkaita. Niukat merkinnät tuovat lähelle arjen, jossa porosta saatiin ravintoa, vaatetuksen raaka-aineita ja kuljetuskalustolle vetovoimaa.
Kirsti Jounintyttären karjaa: 1 lehmä, 24 poronvaadinta, 4 vuongelia ja 14 poronvasaa |
Lisää karjaa: 5 härkäporoa, 3 kunteusta, 3 vuorsoa |
Kirstin alkuperän jäljillä: miksi kaikkien lasten puolisot löytyivät Kittilästä?
Kirstin sukutaustaa pohdittaessa lasten avioliitot ovat erityisen kiinnostavia. Kaikki hänen lapsensa avioituivat Kittilään. Kuten perukirjan johdannossa todetaan Liisan puoliso oli Lauri Mokko ja Kirstin Olli Honkaniemi. Myös pojat Mikko ja Juho hakivat puolisonsa samalta suunnalta. Juho ja Kirsti avioituivat Sirkan Honkaniemen sisarusten kanssa, ja Mikonkin vaimo liittyi läheisesti tähän sukuverkostoon.
Tässä on selitystä kaipaava jännite, jos ajatellaan molempien vanhempien olleen lähtöisin Pajalan suunnalta Tornionjokivarresta. Mahdollista se toki olisi ollut. Mutta miksi kaikkien lasten puolisonhaku suuntautui Kittilään, tiettömän taipaleen taakse, ja vielä osittain saman suvun piiriin?
Jokin yhteys Kittilään oli muodostunut. Avoimeksi jää, kuinka vanha se oli ja keiden kautta se oli syntynyt. Oliko kyse Tanelin ja Kirstin yhteisen elämän aikana rakentuneista suhteista vai ulottuivatko yhteydet jo Kirstin lapsuudenperheeseen?
Avioliitot eivät yksin ratkaise kysymystä. Ne tekevät kuitenkin vaikeaksi sivuuttaa Kittilää Kirstin taustan tutkimisessa. Yhden lapsen avioliitto voisi jäädä yksittäiseksi tapahtumaksi. Kaikkien lasten samansuuntainen puolisonhaku ja toistuvat yhteydet Sirkan sukuverkostoon muodostavat jo kuvion, joka tarvitsee historiallista selitystä.
Marja Toivosen ja Esko Vesalan Sirkankylän asutushistoria antaa näiden yhteyksien tarkasteluun paikallishistoriallista taustaa. Äkäslompolon ja Sirkan suhteita on syytä seurata avioliittojen rinnalla myös tilojen, elinkeinojen ja sukupolvien välisen jatkuvuuden kautta.
Tiettömän taipaleen yhteydet
Nykyisellä kartalla Äkäslompolo ja Kittilä hahmottuvat helposti toisistaan erillisiksi paikoiksi. Tuon ajan ihmisten elinpiiriä on kuitenkin katsottava myös pyyntimaiden, kalavesien, porolaitumien ja vuodenaikojen mukaan vaihtuvien kulkureittien kautta.
Asiakirjoista tiedetään, että Kirstin poika Juho liikkui kylien välisissä erämaissa metsästämässä, kalastamassa ja poroja hoitamassa. Tämä nousee oivasti esille Toivosen ja Vesalan (2025) kirjasta. Hänelle tämä alue oli tuttua toimeentulon ympäristöä. Myöhempi asettuminen Sirkan tilan isännäksi liittyi siten elämänpiiriin, johon hänellä oli jo yhteyksiä.
Tiettömyys ei merkinnyt yhteyksien puuttumista. Olennaista oli, kuka tunsi reitit, vedet ja pyyntipaikat sekä ihmiset niiden varrella. Sukulaisuus ja elinkeinojen harjoittaminen saattoivat vahvistaa toisiaan: tuttujen ja sukulaisten luo kuljettiin, ja yhteinen toiminta piti suhteita yllä.
Tästä näkökulmasta myös Kirstin mahdollinen kittiläläinen tausta saa lisää merkitystä. Jos hän oli lähtöisin Kittilän vanhoista suvuista, lasten puolisonhaku ja liikkuminen alueella asettuisivat ymmärrettävään yhteyteen. He olisivat toimineet ympäristössä, johon perheellä saattoi olla äidin kautta vanhoja siteitä. Tämä on mahdollinen selitys, jonka tueksi tarvitaan vielä suoraa henkilöhistoriallista näyttöä.
Ryssän perheen Chirstin
Sodankylän vuosien 1731–1749 rippikirjan Kittilää koskevassa osassa esiintyy Jouni Hannunpoika Ryssän, asiakirjojen Johan Hanssonin, perheessä Chirstin-niminen tytär. Nimensä, patronyyminsä ja ajallisen sijoittumisensa puolesta hän voisi olla myöhempi Kirsti Jounintytär Äkäslompolo.
Myös perheen yhteydessä oleva muuttamista koskeva merkintä on kiinnostava. Sen tarkka sisältö ja se, keitä perheenjäseniä merkintä koskee, on kuitenkin varmistettava. Tornion suuntaan muuttaminen voisi sopia Kirstin myöhempiin vaiheisiin, mutta vasta yksilöitynä havainto auttaa yhdistämään henkilöitä.
Ryssän suvulla oli vanhoja yhteyksiä Kittilään ja Aakenusjoen suun ympäristöön. Matti Enbuske käsittelee suvun asutusta ja nautintoja tutkimuksessaan Lapinmaan maaoikeuksista. Hänen esittämiensä tietojen perusteella kyse on suvusta, jonka historia liittyy pitkään jatkuneeseen maankäyttöön Kittilässä. Tämä tekee Ryssän perheestä mielekkään tutkimuskohteen myös Kirstin elinkeinojen ja lasten sukuverkostojen kannalta. (Enbuske 2006, s. 145–146.)
Yhteyttä ei kuitenkaan ole vahvistettu. Sopiva nimi ja ajankohta ovat lähtökohta, jonka rinnalle tarvitaan tieto, joka yhdistää rippikirjan tyttären Tanelin puolisoon. Sellainen voisi löytyä vihkimisestä, perinnönjaosta, käräjäasiasta tai muusta sukulaisuuden ilmaisevasta asiakirjasta.
Hypoteesin arvo on siinä, että se ohjaa etsimään ja kysymään. Kirstin poro-omaisuus, kaikkien lasten avioliitot Kittilään sekä Ryssän perheessä esiintyvä Chirstin voidaan asettaa rinnakkain. Ne muodostavat tutkimisen arvoisen kokonaisuuden, vaikka niiden väliset yhteydet ovat vielä osittain avoimia.
 |
| Perukirjan luettelosta: 1 porontalja, 5 kpl poron kallonahkoja, 7 poronkoivet ja 2 kpl poronvasan taljaa. |
Kantaäidin jälki
Poronhoidon merkitys jatkui Kirstin jälkeläisten elämässä. Hänen poikansa Mikko Tanelinpoika tunnetaan huomattavana poronomistajana, ja pojanpojan Heikki Juhonpojan jäämistöön kuului vielä suurempi porokarja. Sukupolvien välille hahmottuu elinkeinollinen jatkuvuus, jonka alkuvaiheissa myös Kirstin osuutta on syytä tarkastella.
Perukirja ei suoraan osoita, että suvun poronhoito olisi saanut alkunsa juuri hänestä. Se antaa kuitenkin konkreettisen perusteen kysyä, millaista omaisuutta, osaamista ja yhteyksiä Kirsti toi perheeseen ja välitti eteenpäin.
Kirstin syntyperä on yhä avoin, mutta hänestä tiedetään enemmän kuin pelkkä nimi ja arvioitu syntymävuosi. Hän oli pitkään elänyt leski, jonka omaisuuteen kuului merkittävä porokarja. Hänen kaikki lapsensa avioituivat Kittilään, ja seuraavien sukupolvien elämässä poronhoito sekä yhteydet Sirkan suuntaan jatkuivat vahvoina.
Näistä sirpaleista alkaa hahmottua kantaäiti, jonka kautta Äkäslompolon suvun alkuhistoria saattaa liittyä aiemmin ajateltua tiiviimmin Kittilän vanhoihin sukuihin ja poronhoitoon. Lähteet eivät vielä anna lopullista vastausta. Ne antavat kuitenkin syyn jatkaa etsimistä.
Lähteet
Arkistolähteet
Kirsti Jounintytär Äkäslompolon perukirja, 31.3.1813. Kansallisarkisto, Astia. Digitaalinen asiakirjakuva.
Pajalan seurakunta. Rippikirja 1772–1802, mikrofilmi GH474, digitaalinen kuva 60. Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys. Kuvalinkki.
Sodankylän seurakunta. Rippikirja 1731–1749, Kittilää koskeva osa, mikrofilmi IK367, digitaalinen kuva 28. Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys. Kuvalinkki.
Tutkimuskirjallisuus
Enbuske, Matti 2006. Lapinmaan maaoikeudet: Asutus ja maankäyttö keskisessä Lapissa ja Enontekiöllä 1900-luvun alkuun. Oikeusministeriön julkaisuja 2006:6. Helsinki: Oikeusministeriö, erityisesti s. 145–146.
Kortesalmi, J. Juhani 2008. Poronhoidon synty ja kehitys Suomessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Toivonen, Marja & Vesala, Esko 2025. Sirkankylän asutushistoria. Osa I: 1700-luvulla perustetut tilat. Rovaniemi: Väyläkirjat.
