Sompio ja Sodankylä ovat osa vanhaa Kemin Lappia, muinaisia lapinkyliä, joiden pohja on keminsaamelaisessa kulttuurissa. Keminsaamelaiset olivat vähäväkinen kansa, joka eli lähinnä metsästäen, kalastaen ja marjastaen. Oli metsien saamelaisilla porojakin muutamia. Kemin Lapin saamet olivat puolinomadeja eli kesät ja talvet vietettiin eri alueilla kesä- ja talvikylissä. Vuotuiskierto rytmitti lapinkylien ihmiset elämää. Kemin Lappi oli pitkään löysin sitein kiinni ”vakiintuneisiin” valtajärjestelmiin ja etenkin itäisimmät lapinkylät usean kuninkaan verotuksen alaisena. Vähitellen kruunujen valta vakiintui, minkä merkkinä kristinusko vyöryi alueelle. Vanhat uskomukset, kiinteä yhteys luontoon katosi. Kulttuuri sulautui, mutta sen piirteitä jäi elämään. Kemin Lapin kylistä suurin ja myös Pohjolan valtakeskuksista syrjäisimpänä sijainnut Inari säilytti nykyajan kynnykselle omaleimaisen kielensä ja kulttuurinsa. Fellmanin muistiinpanojen mukaan saamea osattiin yleisesti 1800-luvulla Unarin alueella.
Peuranpyyntihautajärjestelmät, kylien asuinkentät, seidat ja paikannimet ovat jääneet kulttuurin fyysisiksi jäänteiksi. Lapin suomen murre sisältää paljon sanoja, jotka viittaavat keminsaamelaisiin juuriin. Sompioon liittyy vahva perimätieto Akmeelista, Lapin noidasta ja tietäjästä. Kuuluisin keminsaamelainen lienee Olaus Sirma. Vuolevi-herra eteni pitkälle ja opiskeli aina Uppsalassa asti papiksi. Frans Mikael Franzen teki hänestä maailmankuulun runollaan Juokse porosein.
Sukumme juonteita tutkiessa olen löytänyt useita yhteyksiä vanhoihin sompiolaisiin ja sodankyläläisiin sukuihin. Tutkimus nojaa sekä ensikäden arkistolähteiden tietoihin että aiempien sukututkijoiden tietoihin (mm. Sodankylän, Rovaniemen kirkonkirjat, Erkki Koiviston tutkimukset)
Matts Larsson Arapää
|
Anders Arapää, s.1709 = Anna Hans. Nousu Anders Jundin=Abigail Ramba
| |
Anna Ara, s. 1743. = Anders Holck, s. 1744
|
Anna Andersdotter Holck, s. 1780
|
Brita Stina Seppänen, s. 1821 = Jacob Halonen, s.
|
Valborg Halonen, s. 1855=Matti Aukusti Kenttälä (os. Ylinampajärvi), s.1848
